HOIVAN KESTÄVÄ TULEVAISUUS
Aluevaaleissa keväällä 2025 kampanjoin sloganilla Hoivan kestävä tulevaisuus.
Ohjelmani jakautui viiteen teemaan. Ne juontavat tutkijan uralla kartuttamastani tiedosta, ja teemoista useimmat määrittävät poliittisia tavoitteitani laajemminkin. Voit lukea niistä tarkemmin alta.
Olen linkannut alle myös Ylen aluevaalikonevastaukseni, sekä suosittelijoideni näkemyksiä minusta poliitikkona. Molemmat tarjoavat lisätietoja arvoistani ja poliittisista näkemyksistäni.
1. Riittävä hoiva ikäihmisille
Perustuslain 19 § velvoittaa julkisen vallan takaamaan kaikille riittävän huolenpidon. Tämä ei tällä hetkellä toteudu.
Hoivavaje aiheuttaa kärsimystä hoivaa tarvitseville ikäihmisille, heidän läheisilleen ja hoitoalan ammattilaisille.
Vanhushoivapalveluiden leikkauksille on laitettava stoppi! Ne eivät tosiasiassa tuo säästöjä, päinvastoin, leikkaukset hoivasta aiheuttavat lukuisia suoria ja epäsuoria kustannuksia toisaalla.
On yleisesti tiedossa, että ympärivuorokautisen hoivan tai kotihoidon ollessa riittämätöntä, paine kohdistuu mm. ensihoidon, päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palveluihin. Aiheutuu niin sanottua häiriökysyntää. Lopputuloksena on, että ikäihminen ei saa tarvitsemaansa hoivaa, ja samalla muut palvelut sakkaavat. Kustannuksia kertyy.
Tähän on hyvin yksinkertainen ratkaisu: Lisätään ympärivuorokautisen hoivan paikkoja niin paljon kuin todellinen tarve on.
Kyllä, tämä maksaa rahaa, mutta jos emme toimi näin, rahaa kuluu sitäkin enemmän, taloutta ei saada tasapainotettua, eikä palveluiden kehittäminen ole mahdollista.
2. Planeetan rajoihin mahtuva sote
Kuusi yhdeksästä planeetan rajasta on jo ylitetty, ja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla tulisi kiireesti etsiä keinoja planeetan monikriisin hillitsemiseen. Huolenaiheita ovat paitsi ilmastonmuutos, myös esimerkiksi luontokato. Sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittaa ympäristöä monin tavoin.
Sote-sektori muodostaa noin 6,5% Suomen hiilijalanjäljestä. Ilmastovaikutusten lisäksi soten materiaaliset tarpeet kuormittavat ympäristöä mm. lisäämällä raaka-ainetarpeita, maan- ja vedenkäyttöä, globaalisti.
Kehittämällä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoa, ja siihen liittyvää logistiikkaa ja infrastruktuureja koko maakunnan ympäristökuormaa voitaisiin vähentää siten, että samalla elvytettäisiin paikallista taloutta.
Monet ratkaisut, kuten materiaalien globaalien tuotantoketjujen muokkaaminen paikallisemmaksi tai soten ympärille rakentuvat uudenlaiset kiertotaloudet tarjoavat alueelle taloudellisia mahdollisuuksia.
Pirkanmaan kaltaisella alueella olisi erinomaiset edellytykset olla tässä edelläkävijä Suomessa, miksei kansainvälisestikin.
Ekologisesti kestävän soten ympärille voisi rakentaa kokonaan uudenlaisia, pienet ja keskisuuret yritykset huomioivia ja kohtuutaloutta edistäviä paikallisia ekosysteemejä. Ne hyödyttäisivät koko maakunnan elinkeinoelämää. Samalla edistettäisiin huoltovarmuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä – ympäristöä säästäen.
Työskentelen aiheen parissa tutkimuksessani ja konsulttina, ja tiedän, että maailmalla tapahtuu asian tiimoilta jo paljon.
Voisimmeko viimein hypätä saman kehityksen kelkkaan Suomessakin, ja tarkastella sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita ratkaisujen näkökulmasta, ainaisen kriisipuheen ja kiristämisen sijasta?
Keinoja on, esimerkiksi:
- oikea-aikaiset ja sujuvat palveluketjut – palveluketjujen sakkaaminen ei ole vain taloudellisesta ja sosiaalisesti kallista, sillä myös ympäristökuorma kasvaa
- hoitotarvikevalikoiman räätälöiminen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti; lääkelistojen tarkastaminen ja järkeistäminen (lääkehoidon kokonaisarviointi) – vääränlaiset hoitotarvikkeet tai päivittämättömät lääkelistat tulevat kalliiksi, taloudelle, ympäristölle, asiakkaalle
- kilpailuttamisosaamisen vahvistaminen ekologisen kestävyyssiirtymän edistämisen näkökulmasta
- ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistaminen – vaivat, joita ei tule, tai jotka ovat lievempinä, aiheuttavat pienempiä materiaalin tarpeita. Rahaakin säästyisi keskipitkällä aikavälillä ja ihmiset voisivat paremmin: win-win-win.
- sosiaali- ja terveydenhuollon materiaalitarpeiden ympärille rakennettavat radikaalisti uudenlaiset paikalliset kiertotalousmallit – esimerkiksi aikuisten vaippojen kierrättäminen on teknisesti mahdollista, ja hankkeita on käynnissä mm. Alankomaissa ja Tanskassa.
- sosiaali- ja terveydenhuollon materiaalitarpeiden globaalien tuotantoketjujen kriittinen tarkastelu ja paikallisten/alueellisten/eurooppalaisten tuotantoketjujen suosiminen ja rakentaminen (tämä on myös huoltovarmuuskysymys)
- Kansallisten ja kansainvälisten TKI-hankerahoitusten hyödyntäminen ekologisesti kestävän hyvinvointialueen rakentamiseksi
3. Vastuullisuutta kansainväliseen rekrytointiin
Hoitoalan kansainvälinen rekrytointi tulee kasvamaan seuraavan vaalikauden aikana eksponentiaalisesti.
Hyvinvointialueiden on kyettävä varmistamaan rekrytointiketjujen vastuullisuus, riittävä kielikoulutus, kotoutuminen sekä tuki vastaanottavalle työyhteisölle.
Tämä on haastavaa, mutta mahdollista.
Suomessa ei toistaiseksi ole lainsäädäntöä, jolla säänneltäisiin kansainvälistä työvoimarekrytointia. Toiminta sisältää monenlaisia ihmisoikeusriskejä, ja lain puuttuessa työnantajan vastuu korostuu.
Hyvinvointialueilla on toistaiseksi varsin ohut ymmärrys kansainvälisistä normeista, joita niiden tulisi noudattaa rekrytoidessaan työvoimaa ulkomailta. Poliitikkojen tulee valvoa tätä toimintaa.
Tällä hetkellä esimerkiksi kielikoulutusmalleissa on usein merkittäviä puutteita. Puutteellinen kielitaito asettaa ulkomailta rekrytoidun työvoiman haavoittuvaan asemaan. Kielitaidon puute aiheuttaa lisää töitä kollegoille, mikä kuormittaa työyhteisöjä. Myös potilasturvallisuus voi vaarantua.
Kansainvälistä rekrytointia harjoittavat suomalaiset toimijat, työnantajat mukaan lukien, eivät aina tiedä mitä eivät tiedä. Virheitä tapahtuu, ja niistä kärsivät yleensä Suomeen työhön rekrytoidun työntekijän lisäksi työyhteisö sekä työnantaja itse.
Hoitoalan kansainvälinen rekrytointi on haasteellista. Olen tutkinut aihetta työkseni viisitoista vuotta. Työskentelen edelleen aiheen parissa konsulttina, auttaen eri toimijoita rakentamaan vastuullisia käytäntöjä.
Teen myös viikoittain ihmisoikeusaktivistin työtä, auttaessani rekrytointiprosesseissa pulaan joutuneita kansainvälisiä hoitoalan ammattilaisia löytämään avun piiriin. Tämä on haastavaa, koska lainsäädännön puuttuessa riittäviä tukiverkostoja ei ole.
Päättäjillä ja viranhaltijoilla on vastuu huolehtia siitä, että kansainvälinen rekrytointi tehdään eettisesti ja kestävästi ja siten, että prosessi ei kuormita työyhteisöä.
Tiedän tutkimukseni perusteella, että rekrytointiprosessit on mahdollista rakentaa vastuullisesti siten, että kaikki osapuolet hyötyvät.
On aika tehdä Pirkanmaan hyvinvointialueesta vastuullisen kansainvälisen rekrytoinnin edelläkävijä.ahaa, mutta jos emme toimi näin, rahaa kuluu sitäkin enemmän, taloutta ei saada tasapainotettua, eikä palveluiden kehittäminen ole mahdollista.
4. Kriisinkestävä sote ja turvallisuus
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat yhteiskunnan ja väestön kriisinkestävyyden perusta. Jos palvelujärjestelmä säästetään hengiltä ja/tai väestön luottamus järjestelmään rapautuu, samalla rapautuu resilienssimme selvitä erilaisista kriiseistä – pandemioista aseellisiin konflikteihin.
Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa sote on nostettava turvallisuuspoliittiselle agendalle. Asevarustelua ei voi rahoittaa leikkauksilla sote-palveluista: Se heikentäisi kokonaisturvallisuutta ja yhteiskunnan resilienssiä kriisin kohdatessa.
Olen rauhan- ja konfliktintutkimuksen tieteenalalta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori, hoivan poliittisen talouden ja globaalin terveydenhuollon tutkija ja asiantuntija.
Minua on jo pitkään huolestuttanut se, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastusalan palveluita Suomessa käsitellään aivan kuin ne olisivat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta erillisiä asioita: Itsestäänselvyyksiä, jotka kyllä sitten toimivat kriisin kohdatessa, vaikka hyvinä aikoina säästäisimme palvelut hengiltä ja uuvuttaisimme meitä kriisien aikana suojelevat ammattilaiset.
Olen jonkun verran työssäni tutkinut ja opettanut myös mm. humanitääriseen kriisivasteeseen liittyviä kysymyksiä yliopistotasolla. Tosiasia on, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastusalan palvelut – sekä kansalaisten luottamus järjestelmään – muodostavat yhteiskunnan kriisinkestävyyden perustan.
Kun seuraava kriisi kohtaa Suomea, olipa sitten kyse pandemiasta, ympäristökatastrofista tai aseellisesta konfliktista, sote-sektorin ja pelastusalan tulisi olla vahvalla pohjalla.
Palveluketjujen on oltava kunnossa, häiriökysynnän minimaalista, henkilökunnan hyvinvoivaa ja levännyttä.
Myös keskeisten materiaalisten tarpeiden tuotantoketjujen huoltovarmuus on taattava, maskeista käsideseihin ja vaippoihin ja insuliinipumpuista lääkkeisiin ja kirurgisesta teknologioihin. Tämä kaikki on mahdollista, jos keskitymme rakentamaan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää sotea. Nyt. Hyvinvointialueet ovat tässä avainroolissa.
5. Laadukas hoitotarvikepalvelu
Hoitotarvikkeet, kuten vaipat, avannetarvikkeet, kertakatetrit ja vaikkapa insuliinipumput, ovat keskeinen osa toimivia hoitoketjuja.
Ne ovat välttämättömyystarvikkeita, jotka mahdollistavat hyvän elämän vammaisille ja erilaisten kroonisten sairauksien kanssa eläville ihmisille. Monien työssäkäynti on riippuvainen toimivista hoitotarvikkeista.
Esimerkiksi avanneleikattu ei voi mennä töihin, jos hoitotarvikejakelu toimittaa vääränlaisen avannesidoksen, joka vuotaa.
Vastaavasti on tärkeää, että selkäydinvammainen pyörätuolinkäyttäjä saa käyttöönsä juuri oikeanlaisen kertakatetrin, jota hän voi käyttää hygieenisesti silloinkin, kun WC-kopista puuttuu vesipiste.
Vääränlainen kertakatetri voi vaarantaa hygieenisen WC-käynnin jopa siinä määrin, että se altistaa hengenvaarallisille tulehduksille. On selvää, että kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus virtsata ja ulostaa ilman, että se vaarantaa terveyden – silloinkin kun WC-pönttö ei ole riittävä hoitotarvike.
Tällaista voi sattua, jos hoitotarvikepalveluun suhtaudutaan pelkkänä logistiikkana, ja varastosta lähtee vääränlaiset välineet. Tai jos kustannussäästöjen verukkeella poistetaan valikoimasta toimivia tuotteita, koska kuvitellaan, että kaikki vaihtoehdot sopivat kaikille käyttäjille. Tai kun hoitotarvikkeisiin erikoistuneita terveydenhuollon ammattilaisia, kuten avanne- tai diabeteshoitajia tai urologisen hoitotyön ammattilaisia ei kuulla palveluketjuja suunniteltaessa ja uudistettaessa.
Kaikkea tätä valitettavasti tapahtuu. Myös Pirkanmaalla, jossa olisi valtava määrä osaavia ja aiheeseen erikoistuneita terveydenhuollon ammattilaisia töissä. Heitä tulee kuunnella entistäkin tarkemmalla korvalla ja auttaa kehittämään palvelujärjestelmää kestävämmäksi.
Jos hoitotarvikepalvelu ei toimi, tai säästöjä tehdään väärissä paikoissa, ihmisten arki ja toisinaan jopa henki voi vaarantua. Tämä tulee myös taloudellisesti kalliiksi, sillä huonosti toimivat hoitotarvikkeet aiheuttavat suoria ja epäsuoria sekä aineettomia kustannuksia eri puolella palvelujärjestelmää.
Pyykkikustannuksia ja työtä hoivakodeissa ja kotihoidossa. Sepsiksen aiheuttamia kustannuksia erikoissairaanhoidossa. Tuottavuuden laskua työelämässä, kun huonosti toimivat hoitotarvikkeet aiheuttavat absenteeismia tai presenteeismiä.
Hoitotarvikepalvelu on lakisääteinen palvelu, jossa ei ole kyse pelkästä logistiikasta. Se on osa potilaan ja asiakkaan kokonaishoitoa, johon tulee kuulua yksilöllistä ja helposti saatavilla olevaa sairaanhoidollista ohjausta ja neuvontaa.
Potilasjärjestöiltä kuuluvien viestien mukaan meillä olisi Pirkanmaalla tässä parannettavaa. Toisaalta Pirkanmaalla on myös erinomaiset edellytykset laittaa asia kuntoon.
Asia voi vaikuttaa marginaaliselta vaaliteemalta, mutta ei sitä ole. Hoitotarvikkeet ovat hyvinvointialueilla merkittävä kustannuserä jo pelkiltä yksikköhinnoiltaan. Niiden käyttöön ja tarpeeseen kuitenkin liittyy valtava määrä muita, epäsuoria, aineettomia ja ulkoisia kustannuksia, joihin voidaan vaikuttaa laadukkaalla ja asiantuntevalla, aiheeseen erikoistuneiden terveydenhuollon ammattilaisten johtamalla hoitotarvikepalvelulla.