TUTKIJA, YRITTÄJÄ, HOIVAN PLANETAARISEN POLIITTISEN TALOUDEN ERITYISASIANTUNTIJA
Olen 44-vuotias akaalainen tutkija, yrittäjä, ja rauhan- ja konfliktintutkimuksen tieteenalalta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori. Feministi. Ihmisoikeusaktivisti. Joukkuepelaaja. Äiti. Vaimo. Pentti-koiran emäntä. Beach volley – ja lentopallopiireissä Tinke. Etelä-savolainen. Humoristi-kin.
Työskentelin Tampereen yliopistossa 17 vuotta. Sitä ennen pari vuotta mm. Pirkanmaan Vihreän Liiton osa-aikaisena toiminnanjohtajana. Poliittista kokemusta minulla on vain yksi kausi ja hyviä muistoja Lempäälän kunnanvaltuustosta (2007-2011, vihr.), jonka jälkeen jätin politiikan harrastamisen kokonaan. Kunnes nyt taas tuli tarve tehdä demokratian eteen piirun verran enemmän.
Liityin Vasemmistoliiton jäseneksi helmi-maaliskuun taitteessa 2025, asettuessani aluevaaliehdokkaaksi Pirkanmaalla. Vasemmistoliitto on minun puolueeni, sillä se edistää minulle tärkeitä asioita parhaiten – ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaista planeetan rajoihin mahtuvaa politiikkaa.
Olen myös ehdoton hyvinvointivaltion puolustaja. Vasemmistoliitto on puolue, joka ei puhu hähmäisesti ja epämääräisesti ”hyvinvointiyhteiskunnasta”, vaan painottaa valtion vastuuta pitää huolta sen alueella asuvista ihmisistä. Hoivan ja sosiaali- ja terveydenhuollon poliittisen talouden ja rauhan- ja konfliktintutkijana tiedän, että tämä on kokonaisturvallisuudenkin kannalta tärkeää.
Lähdin ehdolle vuoden 2025 aluevaaleihin viime tingassa. Ehdokkuuteni varmistui vain muutamaa päivää ennen ehdokaslistojen jättämistä, ja muutaman viikon pikakampanja riitti kolmannen varavaltuutetun paikkaan. Puolueessani kaikki varavaltuutetut ovat osa valtuustoryhmää, ja hommia aluepolitiikan parissa piisaa meille varoillekin. Pyrin päivittämään tekemisistäni tälle sivulle parhaani mukaan
Poliitikon urani kuitenkin alkoi myös ammatillisen urasiirtymän keskeltä. Joulukuun alussa 2024 jätin yliopistourani lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Hyppäsin starttirahalle, ja perustin ekologista kestävyyssiirtymää sosiaali- ja terveydenhuollossa edistävän yhden naisen konsulttitoimiston, the GoodMess Oy:n.
Olen näin ollen nykyään myös kansainvälistä palveluvientiä harjoittavan yrityksen toimitusjohtaja ja konsultti. Meistä vasemmistolaisista on moneen!
Jos joku muuten ihmettelee, miten yrittäjä voi olla vasemmistopoliitikko, kannattaa lukaista puolueen Pienyrittäjäohjelma. On hyvä! Meillä on tosiasiassa varsin paljon yrittäjäjäseniä, ja uskallanpa väittää, että juuri Vasemmistoliitto on se puolue, joita kiinnostaa myös mikro- ja yksinyrittäjien asiat.
Lähdin aluevaaleihin ehdolle, koska koin, että tässä maailman ajassa pitäisi tehdä hieman enemmän demokratian eteen töitä, kuin aiemmin. Ja koska voin. Ja koska minulla on sen verran vahva asiaosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksistä, että tässä hommassa minusta on todennäköisesti hyötyä.
Tutkimusaiheistani
Empiirinen tutkimukseni on jo pitkään keskittynyt hoivan ja sosiaali- ja terveydenhuollon globaalin poliittisen talouden kysymyksiin. Pohjakoulutukseni kuitenkin sijoittuu kansainvälisen politiikan ja rauhan- ja konfliktintutkimuksen tieteenaloille. Lisäksi poikkitieteellinen maisterin tutkintoni sisälsi transnationaalin antropologian opintoja sivuaineen verran.
En ole profiloitunut varsinaisena turvallisuuspolitiikan asiantuntijana, mutta tutkimukseni ja koulutukseni puolesta tunnen kokonaisturvallisuuden kysymykset erittäin laajasti, niin arjen turvallisuuden kuin sote-järjestelmän kuin maailmanpolitiikan murroksen näkökulmista.
Lähes kaksikymmenvuotisen tutkijan urani aikana perehdyin työkseni mm. kansainvälisen poliitikan ja rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorioihin, hoitoalan työperusteisen rekrytoinnin vastuullisuuskysymyksiin, vanhushoivan poliittiseen talouteen ja hoivaetiikkaan, globaalin terveydenhuollon kysymyksiin, hoivan ja terveysteknologian ympäristökuormaan ja planetaariseen poliittiseen talouteen ja jälkikapitalistisen talouden teorioihin. Akateeminen ansioluetteloni ja julkaisuluetteloni löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä (englanniksi, pahoittelut — en ole ehtinyt kääntää sitä ja ammatillinen työkieleni on pääsääntöisesti edelleen englanti).
Kiinnostus talouteen on aina kulkenut mukana. Tätä en aina halua mainostaa, mutta olen myös Suomen ensimmäinen naispuolinen Talousguru, vuodelta 2001 (tuolloin tyttönimelläni Tiina Kanninen).
Feministi, hoivatutkija, kollektiivisen tieteen tekijä
Olen julkaissut lukuisia kansainvälisiä artikkeleita ja toimitettuja teoksia, ja toimitan feministisen rauhantutkimuksen kirjasarjaa Edinburgh University Pressille yhdessä Catia C. Confortinin (Wellesley College) ja Shweta Singhin (University of South Asia) kanssa.
Olen myös vanhushoivapolitiikkaan keskittyvää Vaiva-kollektiivin jäsen. Hoivapoliittista kirjallisuutta seuraavat saattanevat muistaa vuonna 2016 julkaisemamme Hoivan arvoiset -kirjan (Gaudeamus). Se on edelleen hyvin ajankohtainen teos, erityisesti aluevaltuutetuille.
Minulle tieteen tekeminen (kuten politiikkakin) on aina joukkuepeliä: kollektiivista toimintaa ja yhteisiä aivoituksia. Siksi kirjoitan paljon yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa. Yhdessä Anna Ilona Rajalan kanssa olemme muodostaneet jopa yhteisen alter egon, Annastiina Rajala-Vaittisen.
Annastiina voitti Vuoden Tiedekynä -palkinnon vuonna 2025 Poliittinen Talous -lehdessä julkaistulla artikkelilla ”Synnytinelinten poliittinen talous: biologisen uusintamisen kustannuksista poliittisen talouden vaginaalisilla rajapinnoilla”. Artikkelissa käymme läpi raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin kustannuksia kansantaloudessa. Ne ovat kustannuksia, joista iso osa voitaisiin välttää, jos uusia veronmaksajia kansantaloudelle synnyttävine hyvinvoinnista huolehdittaisiin.
Kaikkea tutkimustani määrittää tavalla tai toisella feminismi ja pyrkimys oikeudenmukaiseen, antirasistiseen ja ei-ableistiseen maailmaan, joka kunnioittaa ja suojaa kaikkea elämää yhteisellä ja ainutkertaisella planeetallamme.
Kaikista kiinnostavimmat ja tärkeimmät yhteiskuntatutkimuksen avaukset löytyvät mielestäni tällä hetkellä kriittisen vammaistutkimuksen ja antirasistisen queer-tutkimuksen kentiltä. Tällaisista kirjallisuuksista sekä aiheisiin liittyvistä eletyistä kokemuksista pyrin oppimaan, ja tarkastelemaan kriittisesti myös omaa työtäni. Tutkijana, poliitikkona, yrittäjänä.
En ole näissä pyrkimyksissäni täydellinen ihminen, pikkuporvarillisessa elämässäni kaukana siitä. Mutta uskon, että yrittää pitää, vaikka sitten epätäydellisesti.
Vastuullisen kansainvälisen rekrytoinnin johtava asiantuntija
Vuonna 2017 valmistunut väitöskirjani käsitteli filippiiniläisten sairaanhoitajien suomalaiseen vanhushoivaan suuntautuvaa muuttoliikettä. Sen löydökset ovat edelleen ajankohtaisia – ehkä jopa ajankohtaisempia kuin silloin, vajaa kymmenen vuotta sitten.
Suomessa minut tunnetaan edelleen mm. hoitoalan kansainvälisen rekrytoinnin vastuullisuusasiantuntijana. Näissä kysymyksissä olen tehnyt toimeksiantoja myös esimerkiksi Work in Finlandille ja Business Finlandille.
Vaikka Suomeen on rekrytoitu työvoimaa ulkomailta hoitoalallekin jo lähes kaksikymmentä vuotta, meiltä puuttuu edelleen kattava lainsäädäntö, joka suojaisi kansainvälisesti rekrytoitua työvoimaa hyväksikäyttötapauksissa. Avaan tilannetta esimerkiksi tässä blogikirjoituksessa.
Teen vapaa-ajallani paljon ihmisoikeustyötä Suomeen rekrytoitujen hoitoalan ammattilaisten kanssa, pyrkien löytämään heille erilaisissa tilanteissa, joissa asiat ovat menneet pieleen. Usein virheet johtuvat tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta, mutta lainsäädännön puuttuessa avun saaminen pulaan joutuneille hoitoalan ammattilaisille on yleensä hyvin haastavaa.
Pyrin löytämään ratkaisuja tilanteeseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, ja olen vahvasti sitä mieltä, että säätelemätön kansainvälisen rekrytoinnin kenttä on vahingollista kaikille: rekrytoiduille työntekijöille (ja opiskelijoille) sekä heidän perheilleen, työnantajille ja työyhteisöille, vastuullisille rekrytointiyrityksille ja koko Suomen valtiolle.
Yksi motivaationi politiikkaan mukaan lähtemisessä on tarve saada Suomeen kattava lainsäädäntö työvoiman kansainvälisen rekrytoinnin sääntelemiseksi. Suomi on oikeusvaltio ja meillä tulee olla riittävä lainsäädäntö suojelemaan kaikkia Suomessa työskenteleviä ihmisiä, riippumatta siitä, onko heidät rekrytoitu Suomesta vai ulkomailta.
Vaippatohtori
Tavoitteeni sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudenmukaisesta kestävyyssiirtymästä juontaa erityisesti viimeisimmästä tutkimushankkeestani. Vaippahankkeena tunnetussa, Koneen Säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamssaa tutkimusessani kartoitin aikuisvaippojen ja inkontinenssin yhteiskunnallisia ja ekologisia vaikutuksia vuosina 2019-2024.
Tavoitteenani oli ymmärtää miten hoivan materiaaliset tarpeet voisi saada mahtumaan planeetan rajoihin siten, että hoivasta, hoidosta ja hoitotarvikkeista riippuvaiset ihmiset silti saavat tarvitsemansa hoivan – ja materian.
Tämä on kysymys, jota valtaosa kestävyyssiirtymää koskevasta keskustelusta ei edelleenkään kysy – mikä käytännössä tarkoittaa, että ekologisesti kestävää tulevaisuutta hahmotellaan vain terveitä ja vammattomia varten.
Tämän täytyy muuttua, ja yksi motivaationi politiikkaan mukaan lähtemisessä on herättää keskustelua oikeudenmukaisesta ekologisesta kestävyyssiirtymästä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Vaippahankkeeni sai jonkun verran huomiota myös suomalaisessa mediassa (ks. esim. tämä, tämä, tämä, tämä, tämä tai tämä juttu). Varsinaisia vaikutuksia hankkeella oli kuitenkin kansainvälisesti ehkä enemmän kuin Suomessa.
Tampereella yhteistyössä World Federation for Incontinence and Pelvic Problems – järjestön kanssa järjestämäni Technologies and Infrastructures for Sustainable Continence Care -symposiumin jälkimainingeissa termi ”sustainable continence care” lanseerattiin Maailman kontinenssiviikon teemaksi vuonna 2022.
Seuraavana vuonna olin mukana vaikutusvaltaisen European Association for Urology -järjestön Urge to Act -kampanjassa, jonka tavoitteena on viedä kontinenssiterveys EU-komission agendalle. Työ jatkuu edelleen.
Vaippahankkeessa kehitimme yhteistyössä kollegoideni kanssa myös kokonaisvaltaisesti kestävän kontinenssihoidon mallin, jonka ansiosta minut tunnetaan kansainvälisellä kontinenssitutkimuksen kentillä paikoin pioneeritutkijana.
Jatkan aiheeseen liittyvää tutkimusta ja konsultointia yritykseni kautta erityisesti muualla Euroopassa kuin Suomessa. Esimerkiksi tammikuussa 2025 kävin Rotterdamissa fasilitoimassa työpajaa, jonka tavoitteena oli lisätä kestovaippoja eturauhassyöpäleikattujen miesten hoitotarvikevalikoimaan. Työpajan lopputuloksena Alankomaissa alkaa useamman sairaalan yhteistyössä kokeilu vielä tänä vuonna.
Kaikkea tällaista voisi tehdä myös Suomessa – mutta ensin pitäisi saada sosiaali- ja terveydenhuollon ekologista kestävyyssiirtymää koskeva julkinen keskustelu alkuun ja poliittiselle agendalle. Tätä pyrin edistämään omalta osaltani Pirhan varavaltuutettuna.
Vaippahankkeeni myötä saan toisinaan kuulla olevani valtakunnan virallinen vaippatohtori. Otan tämän kohteliaisuutena, sillä aihe on tärkeä. Vaikka inkontinenssi, eli virtsan- ja ulosteenkarkailu aiheena kuulostaa marginaaliselta, se ei ole sitä. Kaikilla ihmisillä on rakko ja suolisto, eivätkä ne toimi läpi elämän. Tällä on erittäin merkittäviä taloudellisiakin vaikutuksia.
Pidätyskyvyn ongelmat vaikuttavat satoihin miljooniin ihmisiin maailmassa. Suomessa jo pelkän virtsainkontinenssin kustannusten on arvioitu olevan noin miljardi euroa vuodessa. Euroopassa 69,1 miljardia.
Esimerkiksi raskauden ja synnytyksen aiheuttaman inkontinenssin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon panostamalla olisi todennäköisesti mahdollista saada aikaan merkittäviä säästöjä jo keskipitkällä aikavälillä. Tähän voisi olla keinona esimerkiksi lantionpohjan fysioterapian integroiminen osaksi neuvolapalveluita.
Vaivasta kärsivät kaiken sukupuoliset ja -ikäiset ihmiset. Työikäisten miesten inkontinenssista puhutaan tuskin lainkaan. Koska aihe on hävetty ja vaiettu, olisi terveysjärjestelmässä paljon varsin helppoja keinoja parantaa kontinenssihoitoa – mikä auttaisi myös talouden tasapainottamisessa ja pienentäisi järjestelmän ympäristökuormaa.
Kaikki tämä voisi olla osa sosiaali- ja terveydenhuollon ekologista kestävyyssiirtymää. Kokonaisuutena kyse ei tietenkään ole vain vaipoista, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon materiaalista tarpeista hyvin laajasti. Aiheeseen liittyy materiaalivirrat, tuotantoketjut, hankintakäytännöt, huoltovarmuus ja tulevaisuuden kiertotaloudet, joita sotejärjestelmän ympärille voisi – ja pitäisi – rakentaa. Tämä luo myös valtavasti taloudellisia mahdollisuuksia.
Vapaa-ajalla Toijalan metsissä tai biitsikentillä
Ihmiset, yhdessä tekeminen ja demokratia. Niistä minä pidän.
Vapaa-ajallani ulkoilutan tiibetinterrieri-Penttiä Toijalan metsissä ja pohdin syntyjä syviä. Näen ystäviä, käyn avannossa talvisin.
Teen ihmisoikeustyötä Filippiinit-seurassa. Marssin palestiinalaisten kansanmurhaa vastustavissa mielenosoituksissa, aina kun kynnelle kykenen.
Makaan sohvalla, selaan somea (liikaa), luen (liian vähän).
Talvisin käyn Mouhijärven beach volley -hallilla juoksemassa pallon perässä kerran viikossa. Hiihtäisin, jos olisi lunta.
Kesäisin pelaan hiekkapalloa Luttusessa, Hääkivellä, Pyynikillä, ja JNBT/JNCT-turnauksissa ympäri Suomen.
Ja nykyään harrastan myös politiikkaa aluevaltuustotyön merkeissä. Ja varmasti taas jossain vaiheessa vaalikampanjaa rakentaen. Jos haluat tulla mukaan seuraavaan kampanjaani, ehkäpä jo eduskuntavaaleihin, jos listalle mahtuu, laitathan viestiä.
