Hyvä juhlaväki, erityisesti Virtain työväenyhdistyksen aktiivit ja toverit.
Onnea – ja kiitos.
Noniin, tässä olikin tämä puhe sitten minun osaltani…
***
Ei vaineskaan. Olen aloittanut tänä vuonna paitsi aktiivisen vasemmistopoliitikon uran, myös vähemmän aktiivisen harrastuksen standup-komiikan parissa. Menee helposti roolit sekaisin.
Kun on vielä ihan aloittelija molemmissa.
Virtain työväenyhdistystä ei kuitenkaan voi sanoa aloittelijaksi. 120-vuotinen ura demokratian ja yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentajana on saavutus, joka vetää hiljaiseksi.
En ole tutustunut yhdistyksenne historiikkiin tarkemmin, mutta puhetta kirjoittaessani pysähdyin miettimään Suomea vuonna 1905, kun Virtain työväenyhdistys perustettiin.
Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa, elettiin ensimmäisen sortokauden loppua, joka sitten päättyi kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaan ja suurlakkoon juuri vuonna 1905 – eli samana vuonna, kun Virtain työväen yhdistys perustettiin.
Elettiin suurten murrosten aikaa, ja myös suomalaisen demokratian varhaisia vuosia. Vain pari vuotta tämän jälkeen äänestettiin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.
Noihin aikoihin lähes 90 % Suomen väestöstä asui maaseudulla, ja koulutustaso oli matala. Työväenyhdistyksillä oli keskeinen rooli demokratian rakentamisessa koko maassa.
Wikipedian mukaan etenkin ”vasemmiston paikalliset aktiivit kiersivät vaalien edellä torpasta torppaan kertomassa uudesta mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin ja siitä, miten äänestäminen käytännössä tapahtuu”.
Kuvittelisin, että näin tehtiin myös Virroilla.
Samaisessa Wikipedian artikkelissa mainitaan myös, että ”ylipäätään 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suomalaisten tiedolliset valmiudet ottaa vastaan suuria muutoksia olivat nykyaikaan verrattuna huomattavasti rajallisemmat alhaisen koulutustason vuoksi.”
Vaikka suomalaisten koulutustaso on merkittävästi noussut viimeisen 120 vuoden aikana, en ole tällä hetkellä aivan varma valmiuksistamme ottaa vastaan suuria muutoksia.
120 vuotta sitten uhka demokratialle oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Silti elämme myös tänä päivänä murrosaikoja, jotka vaativat uudenlaista aktivoitumista. Vai pitäisikö sanoa vanhanlaista aktivoitumista? Sellaista solidaarisuutta ja yhdessä tehtyä työtä yhdenvertaisen yhteiskunnan eteen, jota työväenyhdistyksissä on aina tehty.
Olen itse varsin tuore vasemmistopoliitikko. Lähdin mukaan vasta noin viikkoa ennen viime kevään aluevaaleja, jolloin ilmoittauduin ehdolle, jos listalle mahtuu. Maailman, Gazan ja Suomen tilanne ahdisti ja tuli tunne, että täytyy tehdä jotain vähän enemmän demokratian eteen. Mahduin listalle, vaikka vähän saikin jännittää.
Ehkä samoja ajatuksia oli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä työväenyhdistyksiä perustaneilla vasemmistolaisilla: että demokratiaa ja parempaa yhteiskuntaa ei voi jäädä odottamaan. Sen rakentamiseen pitää osallistua, omien voimien mukaisesti.
Olen nyt toiminut joitakin kuukausia Pirkanmaan aluevaltuuston vasemmistoryhmän toisena varapuheenjohtajana, aluevaltuuston varajäsenenä ja tarkastuslautakunnan jäsenenä.
En voi tällä kokemuksella luennoida tarkemmin Pirhan tilanteesta. Aluepolitiikasta haluaisin kuitenkin tuoda tänne yhden keskeisen viestin: Suomalainen demokratia ei ole valmis ja se tarvitsee nyt samanlaista aktivoitumista, kuin 120 vuotta sitten.
**
Hyvinvointialueiden politiikkaa ohjaa tällä hetkellä valtionvarainministeriön sanelema talouskuripolitiikka, jonka toimeenpano on virkavastuulla toimivien viranhaltijoiden keskeinen tavoite.
Samalla, kun leikkauspolitiikka purkaa hyvinvointivaltiota ja tekee palveluiden piiriin pääsystä hankalaa erityisesti maakunnan reuna-alueille, aluepoliitikoilla on budjettivallan puuttuessa hyvin rajallinen määrä työkaluja puuttua tilanteeseen.
Olen ammatiltani tutkija ja työssäni olen perehtynyt erityisesti politiikan ja poliittisen talouden eri ulottuvuuksiin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ensimmäinen vaikutelmani aluepolitiikan tilasta vuonna 2025 on demokratiavaje. Eikä se tavallaan ole ihme.
Hyvinvointialueet ovat suomalaisen demokratian uusi taso, eikä kukaan oikein kunnolla vielä tunnu ymmärtävän miten tämä demokratian taso toimii.
Kaksien aluevaalien jälkeen tilanne on käytännössä sama, kuin Suomen kansa olisi vasta pari vuotta sitten vetänyt ensimmäistä kertaa punaista viivaa lappuun – ja nyt sitten pitäisi kaikkien tietää, miten aluepoliittisesti demokraattinen päätöksenteko toimii ja miten päätöksiin vaikutetaan, politiikassa ja sen ulkopuolella.
Tämä on mahdotonta. Demokratia ei synny yhdessä yössä, eikä niihin riitä pelkkien vaalien järjestäminen.
Demokratia ei ole toimi automaattisesti. Sen rakentaminen vaati aktiivista työtä vuonna 1905 ja se vaatii aktiivista työtä tänä päivänä. Demokratiavajeessa on kuitenkin se hyvä puoli, että kansalaiset voivat täyttää vajeen omalla, aktiivisella toiminnallaan ja vaatimalla parempaa. Myös ja erityisesti vaalien välillä. Vaikka lähtemällä mukaan työväenyhdistyksen toimintaan.
Se ei ole kuitenkaan mahdollista, jos työväenyhdistyksiä ei ole.
Uutena vasemmistopoliitikkona yksi hienoimmista asioista tähän poliittiseen liikkeeseen mukaan lähtemisessä on ollut se, että saa olla osa sukupolvelta toiselle siirtyvää jatkumoa, jossa tehdään työtä paremman yhteiskunnan saavuttamiseksi.
Sekään ei kuitenkaan olisi mahdollista, jos työväenyhdistyksiä ei olisi.
Siispä onnea Virtain työväenyhdistys, ja sen nykyiset, entiset ja tulevat aktiivit.
Ja ennen kaikkea kiitos: viimeisen 120 vuoden ajan demokratian ja paremman yhteiskunnan eteen tekemästänne työstä.
Annetaan aplodit seuraavalle sadallekahdellekymmenelle vuodelle!
Tiina Vaittinen
Pirkanmaan aluevaltuuston varajäsen ja vasemmistoryhmän 2. varapuheenjohtaja
Pirhan tarkastuslautakunnan jäsen
Vastaa