Kirjoitukseni Akaan Seudussa 3.6.2025
Luottamuspaikkaneuvottelut ja tekniset vaaliliitot ovat olleet viime viikkoina myös Akaassa keskustelun aihe. Minulla oli aikanaan Lempäälässä tuoreena kuntapoliitikkona shokki, kun neuvotteluissa tulikin vastaan tekniset vaaliliitot ja niihin liittyvä laskelmointi.
Sittemmin opin, että tekniset vaaliliitot ovat osa suomalaista demokraattista järjestelmää. Piti niistä tai ei, ne ovat maan tapa ja työkalu, jota puolueet kukin vuorollansa käyttävät neuvotellakseen omille joukoilleen – ja äänestäjilleen – parhaat mahdolliset vaikutusasemat vaalikauden ajaksi.
Jännitteistä ja epämukavaa, kieltämättä, mutta sitäkin politiikka on. Onneksi jännitteistä yleensä päästään pian yhteistyön tielle neuvottelujen ratkettua. Tosiasiahan on, että politiikassa tehdään jatkuvasti enemmän yhteistyötä kuin riidellään. On hyvä asia, että politiikka kaikkine jännitteineen puhuttaa myös vaalien jälkeen ja niiden välillä. Samaa ei toistaiseksi voida sanoa aluepolitiikasta.
Myös Pirkanmaan hyvinvointialueen osalta paikkaneuvottelut on saatu päätökseen. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan ole toistaiseksi herättänyt Akaassa keskustelua. Ehkä ei muissakaan kunnissa.
Jo vaalien aikaan aluevaaleista keskusteltiin jokseenkin ympäripyöreästi koko Suomessa. Olin itse ehdolla vain aluevaaleissa ja seurasin aluevaalikeskustelua myös sosiaali- ja terveydenhuollon poliittisen talouden tutkijana. Äänestäjien kanssa keskustellessani kävi ilmi, että jopa muutoin politiikkaa aktiivisesti seuraavat kokivat aluevaalit hankalaksi. Ei tiedetty mistä päätetään ja miten, tai miksi päätettävät asiat ovat tärkeitä.
Tulipa vastaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tienneet, että käynnissä oli kahdet vaalit, tai että aluevaaleissa omaa ehdokasta voi äänestää koko Pirkanmaan alueelta. Monenlaista epätietoisuutta raportoitiin lopulta jopa äänestyspaikoilta. Aluevaaleissa vääriin lappuihin kirjoitettujen hylättyjen äänien määrä oli valtava, joskaan ei yllätys.Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse hävetä, eikä ketään kuulu syyttää siitä, että aluevaalien ymmärrys on vielä ohutta. Aluevaltuustoissa on kyse täysin uudesta demokratian tasosta. Ei voida olettaa, että kukaan meistä tietäisi tuosta vaan, mistä äänestetään ja miten tulisi toimia.
Tilanne vertautuu noin vuoteen 1909: kansalaiset ovat pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa vetäneet punaista viivaa lappuun, ja nyt pitäisi sitten kaiken olla selvää kuin pläkki. Näin ei tietenkään ole, eikä voikaan olla. Tiedon puutteesta syyttävä sormi kääntyy helposti median rooliin ja tiedottamiseen: Aluevaalikeskustelut ja uutisointi, silloin kuin niitä oli, olivat usein jokseenkin sekavia, joko liian monimutkaisia tai yksinkertaistuksia.
Vaalitenteissä menivät puurot ja vellit sekaisin, kun puolueiden välisiä eroja tentattiin samanaikaisesti alue- ja kuntapolitiikassa, sotkien lopulta keskustelu hallituspolitiikkaan tai sen kritiikkiin. Tähän syyllistyimme varmasti ajoittain myös me kaikki ehdokkaat. Ainakin itse nostan lapaa pystyyn virheen merkiksi.
Tutkijan ja alan erityisasiantuntijan hattu päässä pohdin välillä myös sitä, olivatko pääosin Helsinkiin keskittyneet politiikan toimituksetkaan aivan perillä – tai edes kiinnostuneita – aluevaaleista ja sosiaali- ja terveydenhuollon monimutkaisesta politiikasta? Helsingissähän ei aluevaaleja käydä. Valtakunnan medioissa tuntui olevan useampia uutisia siitä, miksi aluevaaleilla ei oikeastaan ole edes merkitystä ja ihmisiä ei kiinnosta kuin siitä, miksi pitäisi kiinnostaa. Syy aluepoliittisen keskustelun huonoon tasoon tai sen puuttumiseen ei kuitenkaan ole yksin mediassa. Koska kyse on demokratiasta, sekä vastuu että valta toimia on meillä kaikilla. Se kuuluisa ”joku” olemme me, yhdessä.Jos halutaan, että aluevaltuustoissa tehtävää politiikkaa ymmärretään paremmin, vaaditaan lisää tiedottamista ja perehtymistä vaalien alla, mutta myös vaalien välillä käytävää aluepoliittista keskustelua. Aluepolitiikka on Suomessa uusi demokratian taso. Se tuntuu vielä vaikealta ja kaukaiselta – budjettivallan puuttuessa ehkä pelkältä kumileimasimelta.
Demokraattinen keskustelu tästä politiikan tasosta on vielä lapsen kengissä, koska meillä kaikilla on vielä varsin vähän tietoa ja ymmärrystä siitä, miten tämä osa suomalaista demokratiaa toimii. Kyse on kuitenkin erittäin merkittävästä demokratian tasosta, jossa päätetään kansalaisten henkeen, terveyteen, sosiaaliturvaan ja kokonaisturvallisuuteen liittyvistä asioista.
Aluepolitiikka ei koskaan voi kehittyä demokraattiseksi politiikaksi, mikäli emme yhdessä kehitä areenoita aluepoliittiselle keskustelulle. Tämän voisimme nyt Akaassa tehdä, paremmin kuin mikään muu kunta missään päin Suomea on vielä tehnyt.
Esitänkin haasteen yli puoluerajojen, kaikille alue- ja paikallispoliitikoille, paikallismedialle, viranhaltijoille ja kuntalaisille. Haaste: kehitetään yhdessä keinoja aluepoliittisen demokraattisen keskustelun elävöittämiseksi. Vaikka aluevaltuustossa ajetaan kaikkien pirkanmaalaisten asiaa, on selvää, että kunnalla on hyvä olla edustukset aluetasolla eri toimielimissä. Akaalle kävi tältä osin kuntana aluevaaleissa varsin hyvin.
Akaa sai ensimmäistä kertaa oman aluevaltuutetun Sami Aholan (sd.) tultua valituksi varsinaiseksi jäseneksi. Lisäksi meitä varavaltuutetuiksi valittuja on yhteensä kuusi (jos laskin oikein, ja toivottavasti en unohda nyt ketään!): Mia Joki (kd.), allekirjoittanut eli Tiina Vaittinen (vas.), Heli Einola-Virtanen (ps.), Saija Roininen (sd.), Inka Loppi (sd.) ja Janita Puomila (kok.).
Itselleni selvisi pienen alkupettymyksen jälkeen varsin pian, että myös me varavaltuutetut pääsemme aluepolitiikassa hommiin: osana aluevaltuustoryhmää sekä alueellisten toimielinten luottamustehtävissä, jotka vahvistetaan kesäkuussa. En tiedä tarkasti muiden puolueiden toimintatapoja, mutta oletan puolueilla olevan samankaltaisia toimintatapoja kuin omassa puolueessani. Tämä tarkoittaa sitä, että akaalaisia poliitikkoja on kuulolla ja vaikuttamassa monessa sellaisessa keskustelussa, jossa pirkanmaalaisten sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastuspalveluista päätetään. Tämä avaa mahdollisuuksia akaalaisen aluepoliittisen keskustelun elävöittämiseen vaalien välillä.
Aluepoliittisen keskustelukulttuurin luominen olisi tärkeää myös kunnan vastuulla olevan hyvinvoinnin ja terveydenedistämispolitiikan, eli ”hyten”, edistämiseksi ja tukemiseksi. Haastankin kollegani aluepoliitikot sekä kuntapoliitikot, viranhaltijat, paikallismedian ja kuntalaiset kanssani pohtimaan: Millaisia aluepoliittisia keskusteluareenoita voisimme kehittää Akaaseen?
Voisiko jonkun kesäfestarin tai Hunajahulinoiden yhteyteen laittaa pystyyn Pori-Areenan kaltaisen poliittisen keskustelun karnevaalin, jossa kuntalaiset pääsisivät kuulemaan myös aluepolitiikan kuulumisia ja esittämään päättäjille toiveita, huolia ja parannusehdotuksia? Entäpä jos järjestäisimme tällaisen foorumin puolivuosittain? Tai miten olisi puolueiden vuorotellen järjestämät alue- ja hytepoliittiset työpajat tai pubi-illat, jossa paikalla olisi kaikkien puolueiden edustajat järjestäjävastuun kiertäessä?
Voisiko paikallislehdessä olla sote- ja hytepoliittisen kolumnin paikka, jonne voisivat kirjoittaa paitsi aluevaltuuston toiminnassa mukana olevat myös muut aiheesta kiinnostuneet? Mitä muuta voisimme keksiä elävoittääksemme alue- ja hytepoliittista keskustelua ja rakentaaksemme aluepoliittista demokratiaa – jännitteineen päivineen ja niistä piittaamatta?
Tulen olemaan erikseen yhteydessä akaalaisiin alue- ja kuntapolitikkoihin sekä hyte-poliitikkaa koordinoiviin viranhaltijoihin, joiden toivon lähtevän haasteeseen mukaan.
Tiina Vaittinen
Aluevaltuuston 3. varajäsen (vas.)
Akaan Vasemmistoliitto
Vastaa