Tiina Vaittinen

Hyvät kansanedustajat, hallituksen edustajat ja Suomen ulkopoliittinen johto.

[Pahoittelut mahdollisesta tuplaviestistä tai ristiin postittamisesta.]

Torstaina kokoonnutte eduskunnassa keskustelemaan Gazan tilanteesta, viimein. Kiitos kaikille teille, jotka olette tätä jo pitkään vaatineet, ja kiitos myös teille, jotka viimein uskallatte antaa eduskunnassa tilaa ja aikaa tälle keskustelulle.

Olen rauhan- ja konfliktintutkimuksesta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori. Lisäksi minulla on kaksi tutkintoa kansainvälisestä politiikasta, toinen Suomesta ja toinen Iso-Britanniassa, kaikki parhain mahdollisin arvosanoin ja erinäisin palkinnoin. Olen opinnoissani perehtynyt aikanaan paljon sekä humanitääristen kriisien politiikkaan että kansanmurhaan liittyviin kysymyksiin. Tiedän, mistä kirjoitan.

Kirjeeni on pitkä, mutta toivon, että luette sen. Lähetän kirjeen nyt kaikille, vaikka tiedän, että joukossanne on monia, jotka tietävät jo tämän kaiken, ja jotka olette pitäneet ääntä ja vaatineet. Kiitos teille siitä. Lukekaa kirjeeni silti, siltä varalta, että saatte tästä jotain käyttökelpoista vaatimuksianne tukemaan.

Kaikkia en voi vakuuttaa, senkin toki tiedän.                                                                                                                                        

Erityisesti kuitenkin toivoisin tavoittavani ja ehkä vakuuttavani teidät, jotka olette seuranneet tilannetta pitkään hiljaa sivusta, uskaltamatta avata suutanne vaikka oikeasti tuomitsette Israelin toimet ja tiedätte kyseessä olevan kansanmurhan.

Tiedän, että teitä on paljon, ja ymmärrän, että on ollut vaikeaa ja pelottavaakin avata suunsa; helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin asioihin. Kyllähän teillä työtä siellä riittää.

Toivoisin kuitenkin, että luette tämän ajatuksella.

Erityisesti toivon tavoittavani hallituspuolueiden edustajat, etenkin ministerit ja erityisesti ulkopoliittisen johdon. Pyydän: Vaikka kirjeessäni voi olla paikoin syyttävä ja katkerakin sävy – pyydän anteeksi tätä – lukekaa se silti kokonaan.

Vakuutan: On tullut aika, jolloin voitte avata suunne menettämättä kannatustanne.

On tullut jopa aika, jolloin voitte jäädä historiaan henkilöinä, jotka siirtyivät historian oikealle puolella silloin, kun sillä oli väliä.

Nyt on se hetki, jolloin valitsette miten haluatte, että teidät muistetaan historian kirjoissa: Kirjoitetaanko teistä suoraselkäisinä poliitikkoina, jotka uskalsivat kutsua kansanmurhaa kansanmurhaksi, pelkäämättä poliittisia seurauksia ja juridista vastuuta, joka tämän painavan, mutta välttämättömän sanan käyttämisestä seuraa?

Vai muistetaanko teidät ulkopolitiikan johtajina, jotka myötäilivät kansanmurhaa toteuttavan ja tukevien valtioiden linjaa, ja jotka aktiivisesti kieltäytyivät kuuntelemasta maailman parhaita asiantuntijoita, ihmisoikeusjärjestöjä ja Yhdistyneiden Kansakuntien edustajia?

Presidentti Stubbilta haluaisin kysyä: Haluatteko, että Teidät muistetaan historiassa presidenttinä, joka golfasi väkivaltaista, rasistista ja naisvihamielistä totalitääristä järjestystä maassaan ajavan Yhdysvaltain presidentin kanssa samaan aikaan, kun olisi voinut olla se valtiojohtaja, joka tuomitsee ensimmäisten valtiojohtajien joukossa kansanmurhan ja vaatii kansainvälisen lain noudattamista ja vaalimista?

Valinta on Teidän. Toivon, että olette se johtaja, joka tuomitsee ääneen kansanmurhan ja vaatii muuta maailmaa toimimaan. Voitte tehdä sen. Ja jäädä historiaan.

Perustelen seuraavaksi, miksi on aika toimia, ja mitä teidän kaikkien päättäjien nyt tulisi tehdä ja vaatia kansainväliseltä yhteisöltä, Euroopan Unioni mukaan lukien.

****

Viimeiset puolitoista vuotta olen monen muun suomalaisen ja maailman kansalaisen tavoin kauhulla Gazassa tapahtuvaa systemaattista ja päivittäistä siviilien joukkomurhaamista, jota toteutetaan sekä liittolaistemme asein että Nammon kautta mahdollisesti myös suomalaisomisteisten asevalmistajien toimittamin välinein (?).

Olemme seuranneet kuinka pieniä vauvoja räjäytetään kappaleiksi tai poltetaan hengiltä, usein sekä että, kuinka lapset keräävät perheensä jäsenien jäänteitä kaduilta muovipusseihin haudattavaksi, kuinka ihmisiä näännytetään nälkään hengiltä, kuinka synnyttäville tehdään keisarinleikkauksia ilman puudutusta epähygieenisissä oloissa, kuinka lasten raajoja amputoidaan päivittäin ilman anestesiaa, kuinka yli 200 toimittajaa on murhattu, kuinka Israelin armeijan korkeasti koulutetut tarkka-ampujat ampuvat lapsia päähän ja rintaan kaduilla kuin riistaa, dronien viimeistellessä työn, kuinka Israelin armeijan kontraktoimat työntekijät lanaavat ihmisiä elävältä telaketjullisilla puskutraktoreilla, kuinka humanitääristä työtä tekeviä terveysalan ammattilaisia tapetaan ja kidnapataan sairaalasta Sde Teimanin vankilaan, kidutettavaksi mitä hirviömäisimmillä tavoilla.

Kuinka kaiken tämän – ja enemmän – Israelin toteuttaman järjestelmällisen joukkotuhonnan on annettu tapahtua, luotettavien lähteiden ja kansainvälisten järjestöjen raportoimana, livestriimattuna silmiemme alla. 

Kuolleita Gazassa on ainakin 50 000, joista vähintään 20 000 on lapsia. Amputoituja lapsia on tuhansia, ja koko väestö on elinikäisesti traumatisoitunut. Kaikki Gazan pari miljoonaa asukasta elää nälänhädässä. Tiedetään myös, että pitkittyneissä väkivaltaisissa aseellisissa konflikteissa suoraan aseellisen väkivallan seurauksena kuolleet ovat vain murto-osa kansanmurhan lopullisista uhriluvuista.

Kun huomioidaan Israelin aiheuttaman nälänhädän ja terveydenhuollon tuhoamisen sekä tautien vuoksi ja raunioihin kuolleet, Gazassa voidaan maailman arvostetuimman lääketieteen julkaisu Lancetin mukaan arvioida kuolleen 4–15-kertainen määrä ihmisiä verrattuna nyt tiedettyihin lukuihin. Toisin sanoen, kansanmurhassa kuolleita voi jo nyt olla jopa 200 000–750 000. Nälänhädän alettua kuolleiden määrä kasvaa eksponentiaalisesti, ja vielä pitkään aseiden vaiettua. Tämä kaikki on faktaa: näin aseellisissa konflikteissa, kansanmurhissa ja nälänhädissä kuollaan. Aiheesta on hyllykilometreittäin tutkimusta.

***

Me suomalaiset olemme joutuneet seuraamaan, kuinka kaikesta tästä sekä Suomen valtiojohto, että jostain syystä muuten aktiivisesti ”vallan vahtikoiraksi” itseään tituleeraava suomalainen lehdistö on vaiennut.

Tämä on hämmentävää, ja kansalaisen näkökulmasta pelottavaa. Miksi näin on toimittu, sitä on vaikea ymmärtää.

On selvää, että Hamasin hyökkäys Israeliin 7.10.2023 oli sotarikos. Sotarikoksien tuomitsemista varten on kuitenkin kansainvälisessä lakipohjaisessa järjestelmässä olemassa työkalut, joiden avulla syytetyt voidaan saada tuomiolle.

Sodankäynnille on olemassa säännöt, jotka suojaavat meitä kaikkia. Jos niitä ei kunnioita, ei kukaan ole suojassa. Ei yksikään meistä, ja kaikkein vähiten Suomen kaltaiset pienet valtiot ja niiden kansalaiset.

Israelin toimia on kuitenkin Suomessa jopa valtiojohdon puolesta siloiteltu ja ymmärretty perustelemalla, että ”Israelilla on oikeus puolustaa itseään”. Puolustuskyvyttömien siviilien systemaattinen ja päivittäinen joukkomurhaaminen ei kuitenkaan ole minkään sodankäynnin lakien mukainen toimi. Se ei ole itsepuolustusta. Sotarikokset ja kansanmurha eivät ole itsepuolustuksen keinoja. Ne ovat yksinkertaisesti sotarikoksia ja kansanmurhaa, jotka vastuullisten ja kansainvälistä oikeusjärjestelmää kunnioittavien valtioiden johdon tulee tuomita. Poikkeuksetta, ja tarvittaessa toimiin ryhtyen.

Israel on puolentoista vuoden aikana rikkonut kaikkia sodankäynnin lakeja. Seuraamalla hiljaa sivusta Suomi ja muu Eurooppa vaikuttaa hyväksyneen tämän ja hylänneen lakiperustaisen maailmanjärjestyksen.

Miten, arvon valtiojohto, kuvittelette suojelevanne meitä kansalaisia tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa murroksessa tästä eteenpäin, kun kansainvälistä lakia ei enää tarvitsekaan kunnioittaa?

***

Vaikka Israel on kansainvälisen lain mukaan miehittäjävaltio, jonka johtajat ovat syytettyinä sotarikoksista, jostain syystä sekä uutiset, että valtiojohdon kannat on Suomessa muodostettu Israelin armeijan tiedotteiden mukaisesti.

Tältä osin on tavallaan ymmärrettävää, jos joku vasta nyt herää käynnissä olevan kansanmurhan koko kauheuteen. Jos ei ole perehtynyt maailmanpolitiikkaan ja Palestiinan ja Israelin historiaan, ja seuraa pelkästään suomenkielistä mediaa, kuvaa kaikesta kauheudesta on varmasti Suomessa vaikea muodostaa.

Toisaalta, tilanne on jatkunut jo niin kauan, että kukaan – etenkään poliittinen päättäjä, saati valtiojohtaja – ei voi enää väittää, että ei olisi tiennyt.

Jos ei tiedä, että Gazassa on käynnissä yksi historian raaimmista ja järjestelmällisimmin toteutetusta kansanmurhista, on tehnyt tietoisen valinnan olla ottamatta selvää, ja olla perehtymättä faktoihin. Tällainen tietoinen valinta erityisesti valtiojohdossa voisi pahimmillaan tarkoittaa osasyyllisyyttä kansainvälisen lain edessä – ja ainakin historian kirjoissa.

Monelle aiheeseen perehtyneelle on ollut jo pitkään selvää, mistä on kyse. Tällä hetkellä maailman johtavat kansanmurhatutkijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on paitsi kansanmurha myös sen viimeiset vaiheet. YK:n johtavat asiantuntijat vaativat valtioilta välitöntä interventiota kansanmurhan estämiseksi.

Maailman tuomioistuin ICJ katsoi jo 26.1.2024 välipäätöksessään, yli vuosi sitten, että Israel saattaa syyllistyä kansanmurhaan. Tämä velvoittaisi kaikkia kansanmurhan estävän sopimuksen allekirjoittaneita valtioita – myös Suomea – toiminaan siten, että kansanmurha estetään.

Suomi ei kuitenkaan ole käytännössä tehnyt juuri mitään Israelin painostamiseksi. Päinvastoin, pian välipäätöksen jälkeen Suomi ministeri Tavion päätöksestä jäädytti YK:n palestiinalaisia avustavan järjestön UNRWA:n rahoituksen, kansanmurhasta syytetyn Israelin esittämien syytösten pohjalta – vaikka tiedettiin, että UNRWA:n roolia avun perille pääsemiseksi ei voi korvata mikään muu järjestö.

Suomi myös jatkaa asekauppaansa Israelin kanssa – yhtä historian kamalinta kansanmurhaa toteuttavan valtion kanssa. Vaikka tiedetään, että asekauppa Venäjän kanssa hyvissä väleissä olevan Israelin kanssa ei ole edes Suomen oman turvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta järkevää.

Suomen valtiojohto on perusteluissaan vedonnut verrokkimaiden ja liittolaisten linjaan – ja kyllähän tässä Suomen ulkopoliittisessa linjassa uussuomettuminen haiskahtaa. Kuitenkin esimerkiksi Norja on äänekkäästi pyrkinyt tukemaan palestiinalaisia, tunnustanut Palestiinan valtion jo vuosi sitten ja mm. lisännyt UNRWA:n rahoitusta.

Viimeisen parin viikon aikana on ollut havaittavissa muutosta länsimaisessa mediassa, kun Financial Timesin pääkirjoituksen jälkijunassa monet media ovat pyrkineet tuomitsemaan Israelin.

Joidenkin analyytikkojen mukaan länsimaisissa tiedotusvälineissä on alkanut kilpajuoksu, jossa Israelin toimet pyritään nyt kiireesti tuomitsemaan, jotta ei vain ei olisi viimeisten joukossa käsiään pesemässä siinä vaiheessa, kun maailman on pakko kohdata totuus: On tapahtunut kansanmurha ja sen toteuttajaa Israelia myötäilleet tahot ovat osallisia ja osasyyllisiä.

Kuten Omar El Akkadin nyt jo paljon luetun kirjan otsikossa todetaan, ja kuten me sadat tuhannet ja miljoonat livestriimattua kansanmurhaa kauhulla puolitoista vuotta seuranneet olemme jo kauan sanoneet: ”one day everyone will have always been against this”. Vielä koittaa päivä, että kaikki ovat aina olleet tätä [kansanmurhaa] vastaan.

Se päivä on ihan pian. Käsien peseminen on jo alkanut.

Suomella ja Suomen valtiojohdolla on käsillään viimeiset hetket siirtyä historian oikealle puolelle. Suomen ulkopolitiikan brändi ja pitkä linja rakentuu kansainvälisen oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Pienenä valtiona tämä on meidän kaikkien turva.

Palestiina on noin Espoon kokoinen alue, jossa asui syksyllä 2023 suurin piirtein saman verran lapsia kuin Suomessa on yhteensä. Kuvitelkaa tilanne, että joku itsepuolustukseen vetoava mahtivaltio aitaisi kaikki Suomen lapset Espooseen ja pommittaisi maailman hirvittävimmillä pommeilla puolentoista vuoden ajan. Joka päivä paria lyhyttä tulitaukoa lukuun ottamatta. Katkaisisi veden ja ruokahuollon, tuhoaisi sairaalat ja sanitaatiojärjestelmän, eväisi lääkkeet, tappaisi alueelle jääneet journalistit yksi toisensa jälkeen. Kaappaisi alueelta terveydenhuollon työntekijät tapettavaksi tai kidutettavaksi ja tapettavaksi. Tuhoaisi asuinrakennukset, jonka jälkeen pommittaisi telttakylät tai polttaisi siellä asuvat ihmiset hengiltä.

Ja koko maailma seuraisi tätä sivusta. Puolentoista vuoden ajan. Toimittaen pommittajalle aseita tai muuten vaan jatkaen kauppaa tämän kanssa, kilvoitellen sekä laulu- että urheilukilpailuissa, joukkomurhien aikana.

Ja koska kaikki seuraisivat sivusta, kunnioittamatta kansainvälistä lakia, jonka mukaan muiden valtioiden tulisi estää tällainen mielivaltainen tappaminen, kukaan ei olisi enää koskaan turvassa missään.

Sama, mitä tapahtuu nyt Gazassa palestiinalaisille, voisi tapahtua myös meille. Miten on mahdollista, että Suomi ei valtiona toimi? Tätä on kansalaisten nyt vaikea ymmärtää.

Jos ette välitä palestiinalaisista, miettikää edes Suomen ja suomalaisten turvallisuutta murroksessa olevassa maailmanjärjestyksessä.

Vetoan teihin, arvon kansanedustajat, hallituksen edustajat ja Suomen ulkopoliittinen johto, ryhtymään välittömästi seuraaviin toimiin:

• Suomen on tunnustettava Palestiinan valtio
• Suomen tulee välittömästi lopettaa Israelin kanssa kaikki kauppasuhteet, myös asekauppa
• Suomen tulee vaatia painokkaasti EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen purkamista
• Suomen tulee kieltää suomalaisia yliopistoja tekemästä yhteistyötä israelilaisten yliopistojen ja tutkijoiden kanssa
• Suomen on osoitettava tukensa Etelä-Afrikan Israelia vastaan nostamassa kansanmurhakanteessa Maailman tuomioistuin ICJ:ssä
• Suomen tulee olla mukana kokoamassa kansainvälistä koalitiota, jolla varmistetaan riittävän ja pitkäaikaisen avun pääseminen Gazaan välittömästi
• Suomen tulee vaatia painokkaasti Israelia lopettamaan kansanmurha ja vaatia liittolaisvaltioita lopettamaan Israelin aseistaminen
• Suomen tulee painostaa Israelia välittömiin toimiin kansanmurhan lopettamiseksi kaikin käytettävissä olevin keinoin hyödyntäen kaikkia diplomatian työkaluja

Kunnioittavasti,

Tiina Vaittinen YTT (Rauhan- ja konfliktintutkimus)